Stjernvallien aika Keson kartanossa

Upseeriperheet viettivät 1700-luvulla usein liikkuvaa elämää, jossa tuon tuostakin piti sopeutua uuteen ympäristöön ja seurapiiriin. Se erotti ihmiset välillä kauaskin omaisistaan. Mikäli aatelisperhe ei omistanut maata, se eli miehen upseerinviran varassa. Vaimo ja lapset olivat taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Hyvä esimerkki tästä on Hauhon Kesossa asuneet aateliset Stjernvallit.

Gustaf Fredrik Stjernvall syntyi 1767 Padasjoella, Maakesken kapteeninpuustellissa, josta perhe seuraavana vuonna muutti Pälkäneen Myttäälän puustelliin. Upseeriperheen matka jatkui 1776 Tammelan Mustialaan ja kun isä sai ylennyksen, odotti majurin virkatalo perhettä Raaseporissa. Kun Erik Johan Stjernvall äkillisesti kuoli, niin leski Catharina Elisabet jäi armopalojen varaan ja kodittomaksi.

Apuun tuli Fagervikin omistaja Johan Hisinger, joka tarjosi onnettomalle leskelle ja tämän viidelle pojalle mahdollisuuden asua omistamallaan Karjaan Grabbackan tilalla. Ja mikä tärkeintä: hän auttoi nuorukaiset aatelisille sopiville elämänurille. Gustaf Fredrik seurasi isänsä jälkiä upseerinuralle, mikä oli aatelisperheessä ajan tapa. Nuori mies puhui sujuvasti ranskaa ja osasi myös englantia sekä viimeisteli sotilasopintonsa Ranskassa, mutta maata hänellä ei ollut. Avioliittoa saattoi ajatella vasta sitten, kun oli tarpeeksi tuottoisa sotilasvirka. Pelkkä aateluus ei merkinnyt turvattua taloudellista asemaa. Säädynmukainen elämä maksoi ja siinä oli pysyttävä lähes hinnalla millä hyvänsä.

Gustaf Fredrik avioitui 28-vuotiaana Norrköpingissä 25-vuotiaan serkkunsa Fredrika Charlotta von Yhlenin kanssa. Isä eversti Gustaf Adolf von Yhlen kommentoi kihlausta pojalleen seuraavasti: ”Hän sai äidin ja Lotan puolelleen, joten minä annoin periksi.” Isän huoli oli, pystyisikö vävy elättämään vaimonsa soveliaalla tavalla. ”Hänellä on kuitenkin kapteeninvirkansa ja jokseenkin hyväkuntoinen kapteeninpuustellinsa Suomessa.” Nuori pari asui kolme vuotta appivanhempien luona Norrköpingissä, mikä oli edullinen ratkaisu heikossa taloudellisessa asemassa olevalle Stjernvallille. Avioparin kaksi vanhinta poikaa syntyivätkin Ruotsissa. Mutta Hämeen jääkäripataljoonan kapteenin virkapaikka oli Suomessa ja virkatalo Hauholla, joten sinne hänen oli perheineen palattava.

Kieltämättä päätyminen Norrköpingin seurapiiristä ja leppeästä eteläruotsalaisesta ilmastosta Hauholle oli varmasti kulttuurishokki varsinkin nuorelle rouvalle Charlottelle. Hän oli elänyt koko elämänsä Strassburgissa ja Norrköpingissä. Muuttomatkalle lähdettiin 3.5.1798. Tukholmasta ensin laivalla Turkuun ja sieltä Hauholle. Perheen mukaan lähti Norrköpingiä lähellä olevasta Östra Rydin pitäjästä kokenut 37-vuotias piika Inga Jonsdotter, joka varmasti lievitti osaltaan nuoren rouvan potemaa kovaa koti-ikävää.

Vuolujoen varrella olevan Keson puustellin pihamaalla seistiin matkatavaroiden kanssa 21.toukokuuta. Totuus oli, että virkatalo olikin kehnossa kunnossa, joten Gustaf Fredric passitti siltä seisomalta viimeisillään raskaana olleen rouvansa ja pienet poikansa sukulaistensa hoiviin Mäntsälän Linnaisten kartanoon. Siellä syntyi perheen kolmas poika. Heinäkuussa palattiin Keson puustelliin, jota kunnostettiin herrasväelle sopivaksi. Syksyn tullen kaikki olikin valmista. Turusta palkattiin talousmamselliksi Fredrika Malmström ja Helsingistä piika Maijastiina Berg. Muut piiat ja rengit pestattiin lähiseudulta.

Keson virkatalo tiluskartassa 1727

Keson puustellin päärakennus oli maalattu punaiseksi. Sen oli vuonna 1794 rakennuttanut majuri Kalm noudattamatta virkataloille määrättyjä ohjeita. Päärakennuksessa oli eteinen ja eteiskamari, jonka toisella sivulla oli sali ja toisella kaksi kamaria. Talon alla oli kellari. Stjernvall oli tyytymätön keittiösiipeen, jonka hän vuonna 1801 kertoi olevan ”niin huonosti perustettu, että talvisin lattia jäätyy eikä mikään muuraus tai piippujen siirto voi auttaa asiassa, ja tulipalovaara on ilmeinen.” Virkataloa ei saanut omin luvin remontoida, joten lupa peruskorjaukseen oli saatava ylempää. Stjernvall sai luvan uuteen keittiösiipeen sekä mansardikattoon, joka mahdollisti yläkertaan pari kamaria lisää. Korjattu päärakennus tarkistettiin vuonna 1803.

Kesossa oli vielä toinenkin rakennus, jossa oli eteinen, keittiö ja kaksi kamaria. Kolmantena oli erillinen palvelusväen rakennus. Niiden lisäksi löytyi sauna, navetta, lampola, sikala, aitta, riihi ja muita tarpeellisia rakennuksia. Puutarhaa ei ollut, mutta Keson puustellin ympärillä kohosi peräti parisataa humalaseivästä antamassa vehreyttä. Stjernvall tosin perusti pienen yrttitarhan. Viljeltyä peltoa oli kuusi tynnyrinalaa ja 16 ½ kapanalaa. Kahdeksan niittyä antoi heiniä, ja torpparit tekivät työpäiviä. Keson pelloilla kasvoi ruis, ohra, englantilainen kaura ja herneet. 

Aviopari vieraili ahkerasti Hauhon herraskartanoissa. Charlotte kirjoitti äidilleen heti syksyllä 1798 kuinka oli vieraillut Hovinkartanossa ja Lammin Vanhassakartanossa. Molemmissa hänelle oli tarjottu peräti kahdeksan ruokalajia päivällisellä ja kuusi illallisella, mukaan lukien monenlaisia leivonnaisia. Toki hänen itsensäkin piti kyetä samaan Kesossa. Charpentierien luona Hahkialassa vaatimattomampaa, sillä majuri oli köyhä ja perheen 16 kasvavaa lasta piti kouluttaa ja vaatettaa säädynmukaisesti. Stjernvallien valikoitu seurapiiri kattoi vain lähiseudun aatelisperheet.

Kirjeet eivät helpottaneet ikävää. Onneton Charlotte kaipasi niin kipeästi vanhempiaan, että aviomies alkoi huolestua tämän terveydestä. Tytärtään ja lapsenlapsiaan ikävöivät vanhemmat päättivätkin vuonna 1799 muuttaa Suomeen. Gustaf Adolf von Yhlen laski myös, että elinkustannukset olisivat Suomessa paljon halvemmat kuin Norrköpingissä. Aluksi von Yhlenit ajattelivat asettua Hämeenlinnaan. Charlotte oli kuitenkin jo vuonna 1798 kirjoittanut äidilleen, että ”kaupunki oli perin ikävystyttävä eikä siellä edes asunut muita kuin maaherra Munckin perhe. Helsingissä voisi sentään seurustella”. Niinpä Stjernvall järjesti appivanhemmilleen ensin vuokrakodin Helsingistä, mutta jo maaliskuussa 1800 von Yhlenit muuttivat Keson puustelliin.

Appivanhemmat viihtyivät aluksi mainiosti uudessa ”kotimaassaan” ja lastenlastensa seurassa. Sittemmin sairasteleva appi alkoi pitkästyä, käydä ärtyisäksi sekä kaivata Pommerissa asuvaa poikaansa. Se taas johti toistuviin riitoihin vävyn kanssa, joka muutenkin kantoi murhetta taloudellisesta tilanteestaan. Keson puustellissa varttui jo kahdeksan lasta. Rahasta tuli riitaa vävyn ja appiukon välillä. Kaikesta huolimatta everstiluutnantti Gustaf Adolf von Yhlen asui Kesossa lopun ikänsä ja kuoli siellä vuonna 1805.

Fredrika Charlotta o.s. von Yhlen

Vuoden 1803 tienoilla Gustaf Fredrik Stjernvallin päässä oli kypsynyt ajatus omasta kartanosta. Sitä paitsi aatelismies ilman sukukartanoa oli hieman toisen luokan aatelinen. Niinpä Stjernvall osti vuoden 1805 tienoilla 14 000 taalarilla luutnantti Lars Adam Langensköldiltä Sommarnäsin kartanon Orimattilasta. Rahoista osan Stjernvall peri apeltaan ja naimaton lanko Pommerista lainasi loput. Stjernvallien muuttokuorma lähti Kesosta vuonna 1806. Suomen sodan jälkeen Kesoon asettui Gustaf Wilhelm von Kraemer.

Suomen sota ei saanut Stjernvalleja muuttamaan takaisin Ruotsiin. Siirtyminen Venäjän alaisuuteen ei katkaissut Gustaf Fredrik Stjernvallin uraa. Päinvastoin, hänet nimettiin vuonna 1810 Hämeen läänin maaherraksi. Siinä toimessa Stjernvall sai aikaan merkittäviä uudistuksia. Murheellista kyllä Gustaf Fredrik Stjernvallin ura jäi kesken: hän kuoli vain 47-vuotiaana vuonna 1815. Charlotte-rouva jäi 45-vuotiaana leskeksi kahdeksan lapsensa kanssa ja eli vielä vuoteen 1841 asti.

Todettakoon vielä, että Gustaf Fredrikin veljentyttäriä olivat kauneudestaan kuuluisat sisarukset hovineidot Aurora ja Emilie Stjernvall, joista ensimmäinen 1836 avioitui upporikkaan hovijahtimestarin Paul Demidovin kanssa ja sittemmin Andrei Karamzinin kanssa. Sisar Emilie puolestaan avioitui kreivi Vladimir Musin-Puskinin kanssa. Gustaf Fredrikin lapset eivät koskaan yltäneet niin korkeisiin piireihin kuin veljenlapset.

Kuvat ja lähteet:

Hirn, Hans 1931: Gustaf Fredric Stjernvall 1767-1815. En tidskildring. Helsingfors.

Fredrika Charlotta Stjernvall (o.s. von Yhlen), Helsingin kaupunginmuseo.

Keso ja Eteläinen. Tiluskartta. Heikki Rantatupa. Historialliset kartat (www.vanhakartta.fi)