Kristina Sahlon elämänpituinen matka Hauholle

Kristina Sahlo syntyi suunnilleen vuoden 1660 tienoilla, koska hän oli kuollessaan suunnilleen 79-vuotias. Hänen taustansa ja sukulaissuhteensa ovat epämääräisiä. Kristina Sahlo oli päätynyt jo nuorena neitona kauas valtakunnan rajamaille Itä-Suomeen Käkisalmen lääniin ja Salmin kreivikuntaan yhdessä veljensä Kristian Sahlon kanssa. Mistä he olivat kotoisin, jää hämäräksi, mutta mahdollisesti heidän juurensa olivat Ruotsissa. Alue, jonne he saapuivat, oli tuolloin Ruotsin voittomaata. Ehkäpä veli päätti etsiä onneaan idästä ja sisar seurasi mukana.

Vuonna 1651 kreivi Carl Gustaf Wrangelille lahjoitettiin kreivikunta, joka käsitti Salmin ja Suistam pogostat. Läänityksen keskus oli Hovi, joka kuitenkin hävitettiin ruptuurisodassa 1650-luvulla. Kreivin ja kreivikunnan palveluksessa ollut Kristian Sahlo rakennutti Hovin uudelleen talonpoikien päivätyönä. Hän solmi avioliiton Suistamon vuokraajan ja rajantarkastajan Magnus Arnanderin tyttären Kristina Arnanderin kanssa. Kristian naitti sisarensa Kristinan Sortavalan ja Pielisjärven vuokraajan Salomon Enbergin kanssa, joka mainitaan myös kapteenina Inkerin jalkaväkirykmentissä. 

Pielisjärvi oli suurpitäjä Käkisalmen läänin pohjoisosassa. Vuodesta 1653 se kuului kreivi Per Brahen Kajaanin vapaaherrakuntaan. Brahe itse ei tietenkään kreivikuntaansa asettunut, vaan antoi maat verovuokraajien haltuun. Läänityksen keskuspaikka rakennettiin Lieksaan. Valtakunnan rajaseudulla pystyi toimimaan itsevaltaisesti: Enberg pyrki saamaan haltuunsa koko alueen kaupankäynnin. Paikallista väestöä kohdeltiin toisinaan kovakouraisesti, ja moni ortodoksista uskoa tunnustava pakeni alueelta kauemmas itään. Uudissaukkaita tuli lännestä ja sekin aiheutti ongelmia.

Kristinan veljen Kristian Sahlon sanotaan kohdelleen talonpoikia julmasti vaatimalla liikaa päivätöitä eikä sallinut niiden maksamista rahalla. Tilanne kärjistyi siinä määrin, että talonpojat uhkasivat kapinalla ja Sahlo perheineen joutui lopulta pakenemaan.  Salomon Enberg ja vaimonsa Kristina Sahlo muuttivat Pielisjärveltä 1690-luvulla etelämmäs Sortavalaan osin samasta syystä. Tilanne kiristyi ja väki kävi herrasväkeä kohtaan uhkaavaksi. Elettiin myös vaikeita katovuosia. Salomon Enberg toimi Sortavalassa pormestarina. Perhekin kasvoi: poika Kristian ja tytär Maria on merkitty syntyneiksi 1690-luvulla Pielisjärvellä. Poika Karl syntyi vuoden 1700 tienoilla, ja tytär Katarina vuonna 1701 Käkisalmessa. Perheeseen syntyi myös tytär nimeltä Kristina.  

Koli, Pielisjärvi

Vuonna 1700 syttyi suuri Pohjan sota. Salomon Enberg lähti sotaan ja jäi vuonna 1704 Narvan taistelussa vihollisen vangiksi, mutta onnistui kuitenkin pakenemaan. Vuonna 1708 hänet mainitaan luutnanttina Hämeen jalkaväkirykmentissä, mikä selittää perheen päätymiseen Karjalasta Hämeeseen. Kuuluisan Pälkäneen Kostianvirran taistelun jälkeen 1714 Enberg jäi uudelleen vangiksi, mutta pakeni jälleen.

Kristina Sahlo asettui lapsineen Hauholle Rukkoilan Niemen ratsutilalle joskus isonvihan jälkeen 1720-luvun alussa. Hänen kanssaan asuivat poika vänrikki Karl Enberg ja vaimonsa Katarina Castelia. Kristina Sahlo oli tuolloin jo 60-vuotias, paljon nähnyt ja kokenut nainen.

Mitä hän mahtoi ajatella elämänsä kulusta ensin Itä-Suomessa vauraan Hovin emäntänä ja sitten Sortavalassa pormestarin vaimona. Aviomies lähti sotaan, ja Kristina yritti selviytyä lastensa kanssa isonvihan myrskyissä. Millainen oli se Kristina Sahlo, joka lopulta katseli Rukkoilassa Iso-Roineen aaltoja? Vertasiko hän sitä mielessään Pieliseen ja Laatokkaan? Miten hän suhtautui hauholaisiin talonpoikiin? Kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Hänen oli pakko sopeutua parhaansa mukaan aina sinne mihin aviomiehensä perässä päätyi. Se oli aviovaimon osa.

Hauholaiseen säätyläistöön Kristina Sahlo sopeutui ainakin sikäli, että hänet mainitaan vuonna 1730 Hyömäen kartanon Fredrik Johan von Kraemerin tyttären kummina. Kristinan poika Karl Enberg oli erityisen suosittu kummi myös Rukkoilan talonpoikien keskuudessa.

Köyhyyteenkin Kristina Sahlon oli pakko sopeutua. Niemen ratsutila oli annettu Kristinalle vuonna 1728. Poika vänrikki Karl Enberg hoiti tilan asioita äitinsä puolesta, mutta velkaantui pahoin Juho Heikinpoika Suttiselle, joka vaati ratsutilaa velkoja vastaan itselleen. Velkaa oli jääty myös turkulaiselle kauppiaalle. Kustannuksia oli tullut peräti 280 taalaria Salomon Enbergin säädynmukaisista hautajaisista. Taloudellinen tilanne oli huono. Isäntä oli haudattu komeasti, mutta Kristina Sahlon kuollessa 7.4.1740, tilanne oli se, että hänet piti haudata köyhyyden takia seurakunnan kustannuksella. 

 

Kuvat:

Venny Soldan-Brofeldt, 1892. Feresiasuinen tyttö Tuulijärveltä. Järvenpään taidemuseo.

Eero Järnefelt: Koli. Järvenpään Taidemuseo.

Sortavala 1800. Otto Carl von Fieandt. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.

KA Hauhon haudattujen luettelo 1740