Miksi Constantin Meurman ei muuttanut Hauholle?

Menneisyydessä upseerien asuinpaikat saattoivat olla jotakin aivan muuta mitä olettaisi virallisista sotilasasiakirjoista. Hauhon Hyömäen Kaivola oli varusmestarin virkatalo, jossa olisi pitänyt asua vuosina 1770-1791 varusmestari Constantin Meurmanin perheineen, mutta niin ei ollut.

Sotilasvirkatalo eli puustelli (boställe) oli tila, joka oli sidottu sotilasvirkaan. Tilan tuotto muodosti osan upseerin palkasta. Periaate oli, että ylennys tiesi upseeriperheelle muuttoa uuteen puustelliin. Säätyläisperhe saattoi siis vaihtaa asuinpaikkaa useinkin. Toisaalta upseeri ei välttämättä asunut virkatalossaan, vaan antoi sen vuokralle ja asui muualla. Ruotsinajan päättyessä vain 40-45 % upseereista todella asui virkataloissaan. Tästä on hyvä esimerkki luutnantti Constantin Meurman, Kangasalan Liuksialan Meurmanien kantaisä. Meurmaneista ilmestyi äskettäin mainio Kalle Virtapohjan kirjoittama kartano- ja sukukirja.

Constantin Meurman syntyi 1752 Janakkalan Hyvikkälän kartanossa. Isän suku ei ollut aatelia, mutta pyrki etenemään upseerinuralla ja solmimaan edullisia avioliittoja. Constantinin isoisä Johan oli saanut haltuunsa Janakkalan Hyvikkälän vanhan säteriratsutilan avioitumalla Anna Margareta Lilliebruunin kanssa. Constantinin isä Anders Johan Meurman puolestaan avioitui äidin puoleisen serkkunsa Sofia Helena Holtzin kanssa. Sukulaisavioliitoillakin turvattiin varallisuuden pysyminen pienessä piirissä.

Constantin Meurman seurasi isiensä jälkiä sekä sotilasuran että avioliiton suhteen: hänet vihittiin 34-vuotiaana Lammilla 4.6.1786 aatelisen neidin Eva Bosinin kanssa. Morsiamen vanhemmat olivat luutnantti Daniel Bosin ja Gertrud Maria Andersin, joilla oli hallussaan Lammin Kurkijärven kartano. Nuori pari asettui Lammin Kurkijärven kartanoon eikä muuttanut virkataloon Hauhon Hyömäkeen. Toinen vävy kartanoon saatiin seuraavana vuonna, kun Evan sisar Erika Maria Bosin avioitui sotakomissaari Adolf Floorin kanssa. Apua kartanossa tarvittiinkin, sillä Daniel Bosin kuoli jo vuonna 1788, ja pojat Paul ja Jakob Daniel Bosin olivat alaikäisiä.

Mutta entäpä Hauhon Hyömäen Kaivola? Siellä asui vuodesta 1766 aina 1790-luvulle asti vanha naimaton neiti Eleonora Dassau, jonka veli oli kapteeni Herman Johan Dassau. Veljen avioiduttua 1763 Helena Maria von Kraemerin kanssa, neiti Eleonora ryhtyi Constantin Meurmanin vuokralaiseksi 1770-luvulla ja perusti Kaivolaan oman talouden. Järjestely on sinänsä erikoinen, sillä naimaton n.40-vuotias neiti erillään veljestään oli poikkeuksellista 1700-luvun lopulla. Constantin Meurman ja Eleonora Dassau eivät olleet lähisukulaisia, mutta taustalla saattoi olla jokin etäisempi sukulaissuhde. Eleonora oli asunut Hyömäessä jo pitkään, joten vuokralaisuus salli hänen jäädä kotiseudulleen sukulaisten pariin. Samalla hän valvoi Meurmanin etuja virkatalon hoidossa. Kaivolassa oli lampuotiperhe vastaamassa viljelystä sekä palveluskuntaa.

Constantin Meurman ei pitkään aikaan edes tarvinnut virkataloa, koska oli naimaton aina vuoteen 1784 asti ja majaili kotonaan Hyvikkälässä. Mitäpä hän olisi vaatimattomalla puustelilla tehnytkään. Ura armeijassa oli edennyt tasaisesti majoittajasta varusmestariksi ja sitten kersantiksi. Vuodesta 1783 Meurman oli vänrikki. Perheeseen syntyi Lammilla esikoispoika Carl Otto 2.4.1788, jonka kummeina oli lähisukua: lanko Adolf Floor, vänrikki Bosin, isän veljet kersantti Meurman, varusmestari Meurman, Lammin kappalaisen vaimo Helena Maria Nordström (os. Haberman), äidin äiti luutnantinrouva Bosin (os. Andersin), äidin sisar Erica Maria Floor (os. Bosin), neiti Fredrika Nordström.

Carl Otto Meurmanin syntymämerkintä Lammin syntyneissä 1788

Vuosina 1788-90 käydyn Kustaan sodan seurauksena Constantin joutui venäläisten vangiksi ja vapautui vuoden 1790 lopulla. Lisää tragediaa seurasi. Toinen poika Axel Erik syntyi 16.9.1791, mutta syntymä vei äidin hengen: Eva Bosin kuoli synnytykseen 1.10.1791. Konstantin oli nyt tilanteessa, jossa elämä haki uutta suuntaa.

Edesmenneen vaimon veli Jakob Daniel Bosin oli tullut siihen ikään, että saattoi ottaa Kurkijärven kartanon haltuunsa. Konstantin Meurmanilla ei ollut perintöosuutta aateliskartanoon. Sekään ei merkinnyt muuttoa Hauholle, jossa olisi vuodesta 1791 ollut tarjolla Portaan Kaskela, vääpelin virkatalo. Hyömäen Kaivola oli siirtynyt uudelle upseerille Jakob Magnus Weissmanille. Se taas merkitsi sitä, että neiti Eleonora Dassau joutui lähes 80-vuotiaana hankkimaan uuden kodin. Hän muutti läheiselle Toralan tilalle, koska Weissman perheineen tarvitsi itse virkatalon asuinpaikakseen. 

Constantin siirtyi Jämsän komppaniaan ja hänelle myönnettiin 1792 virkataloksi Talviala Jämsän Moiskalasta ja vuonna 1793 se vaihtui Väkkärlään, kersantin virkataloon Kuhmoisten Valkealassa. Se oli Meurmanin hallussaan aina vuoteen 1810 asti. Kummassakaan hän ei silti koskaan asunut, vaan antoi ne jälleen vuokralle ja keräsi vain tuoton. Constantin Meurman asui yhä edelleen Lammilla. Lokakuussa 1799 Kosken Kurjalan kartanoon Elimäeltä vierailulle tullut 13-vuotias Jacobina Munsterhjelm tuli päiväkirjansa mukaan esitellyksi sekä Meurmanille että tämän langolle Jakob Daniel Bosinille, jotka vierailivat kartanossa.

Meurman muutti Lammilta Padasjoelle vasta 1804 solmittuaan toisen avioliiton Maria Lovisa Molinin kanssa. Sen myötä hänestä tuli Saksalan ratsutilan ja Inkilän tilan isäntä. Ei maaton Meurman silti mikään köyhä onnenonkija ollut, koska vuokratut puustellit olivat vuosien saatossa taatusti kerryttäneet omaisuutta. Ainoa poika Carl Otto Meurman teki sotilasuran ja peri mukavan omaisuuden isänsä kuoltua vuonna 1811. Kymmenen vuotta myöhemmin hän osti Kangasalan Liuksialan kartanon, josta tuli Meurmanien pysyvä sukukartano, mistä voisi ainakin osittain kiittää kantaisä Konstantinin tuottoisaa sijoitustoimintaa.

 

Liuksialan kartano 1892

Lähteet:

Lammin, Janakkalan, Hauhon, Kuhmoisen, Jämsän ja Padasjoen kirkonarkistojen asiakirjat.

Kuva: Aamulehti 18.6.1921, Liuksiala: Anni Kupiainen 1892. Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Miettinen, Tiina: Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla. Atena 2015.

Wirilander, Kaarlo: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Virkatalon haltijain luettelot. SHS 1953.

Virtapohja, Kalle: Liuksialan kartano Kangasalla. Meurmanit 200 vuotta isäntinä ja suomalaisen yhteiskunnan rakentajina. Otava, Keuruu 2021.