Tukholman hovista Hauhon pappilaan

”Täällä Hauhon pitäjässä on kaikkiaan 40 herrasväen taloa, ja niistä 20 sijaitsee 2 ½ neljännespenikulman päässä kirkolta joka suunnalla. Ennen tohtorin tuloa nämä taloudet olivat jakaantuneet useisiin ryhmiin sukujen ylhäisyysasteen mukaisesti. Tohtorin perhe seurustelee yleisesti kaikkien kanssa, ja he ovat todella liittäneet täkäläistä herrasväkeä tiiviimmin yhteen”.

Näin kuvasi Eric Ehrnström pappilan ja kirkkoherra Ivar Walleniuksen merkitystä Hauhon seuraelämälle vuonna 1811. Kirkkoherran veli Luopioisten Lemmettylässä asunut notaari Johan Wallenius kommentoi omassa päiväkirjassaan pappilan juhlia 6.1. 1806 tylymmin: ”Matkustimme Hauhon pappilaan, jossa viivyimme koko päivän ja pidimme juhlaa (calas) suuren ihmisjoukon kanssa, parempaa ja huonompaa herrasväkeä”.  Notaarin maininta viittaisi siihen, että veli auliisti keräsi juhliinsa sellaistakin väkeä, joka ei täyttänyt säätyläisyyden kaikkia vaatimuksia…

Ivar Wallenius

Luopioisten Lemmettylässä syntynyt teologian tohtori ja lääninrovasti Ivar Wallenius teki huomattavan uran kirkon palveluksessa ja diplomaattina. Vuonna 1779 hän avioitui Porvoon tuomiorovastin tyttären Maria Charlotta Krogiuksen kanssa. Vaimon serkku oli naimissa Tukholman kuninkaallisen hovin seremoniamestarin Carl Fredrik Fredenheimin kanssa. Sen kautta Walleniukset liikkuivat Tukholman hovipiirissä. Ivar Wallenius sai Kustaa III:n toimesta vuonna 1782 nimityksen Suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi sekä valtakirjan kuninkaalliseksi hovisaarnaajaksi. Hänet vihittiin vuonna 1800 teologian tohtoriksi Uppsalassa.

Wallenius haki kirkkoherranvirkoja ruotsalaisista seurakunnista mutta tie ei auennut. Hän oli 53-vuotias ja teki tiliä itsensä kanssa. Veljelleen notaari Johan Walleniukselle hän kirjoitti näin: ”Minun täytyy Basiliuksen lailla ajatella vetäytymistä suuresta maailmasta suurempaan hiljaisuuteen ja rauhaan. Tämän rauhan toivon vanhuudessa saavuttavani kotiseudullani – ja seurakunnassa, jonka hoitajaksi minua aiotaan ja jota minä enemmän kuin mitään muuta Suomessa rakastan, Porvoota lukuun ottamatta, jossa minua myös paljon rakastettiin.

Ivar Wallenius valittiin yksimielisesti Hauhon kirkkoherraksi vuonna 1804. Suomen historiassa hänet muistetaan keskeisenä toimijana Suomen sodan aikana sekä sen jälkeen. Wallenius valitsi Venäjän keisarin – ehkäpä osin kotiseudunkin vuoksi. Wallenius oli vuonna 1808 Suomen lähetyskunnan jäsenenä tapaamassa keisari Aleksanteri I:stä. Seuraavana vuonna hän osallistui Porvoon valtiopäiville. Ivar Walleniuksesta piirtyykin historiankirjojen kautta jäykän juhlallinen suurmieskuva. Ehrströmin ja veljen Johanin päiväkirjat taas kertovat leikkisästä, huumorintajuisesta ja alati huvituksia keksivästä herrasmiehestä. 

Hauhon nykyinen pappila on vuodelta 1842

Avioparille ei syntynyt lapsia. Hauhon pappilassa temmelsi peräti neljä koiraa. Suurin oli nimeltään Pomp. Se oli musta ja luonteeltaan rauhallinen. Toinen koira, Musti, oli äkkinäinen ja vilkas. Kolmas koira oli nimeltään Schatte. Se oli pienin, vanhin ja ärhäkkä näykkimään. Sisäkissan nimi oli Pirpon. Lisäksi pappilassa asui rouvan seuraneitinä rouva Rothstein, jolla oli Jolie-niminen koira.

Kirkkoherra Wallenius oli rakentanut omalla kustannuksellaan empiretyylisen kaksikerroksisen pappilarakennuksen, joka edelsi nykyistä Hauhon pappilaa. Sen yhteydessä oli hehtaarin suuruinen puutarha sekä 190 hehtaarin viljelykset. Toimeliaisuus ei jäänyt vain seurapiirihuveihin, sillä Walleniuksen aikana aloitettiin isorokkorokotukset. Pitäjänkokousten pöytäkirjat kielivät ahkeruudesta seurakunnan hyväksi.

Ivar Wallenius ja apuna hauholaiset kuudennusmiehet. Peter Kämäri, Johan Jundula, Adam Heiskala, Gabriel Hannula, Mickel Toppola ja Eric Mickola ovat jättäneet puumerkkinsä pitäjänkokouksen pöytäkirjaan

Walleniuksen pappila oli vuosina 1805-1818 Hauhon seuraelämän keskus. Siellä järjestettiin illanviettoja, päivällisiä, puutarhajuhlia ja tanssiaisia. Kyse ei ollut vain kesästä 1811, vaan juhlia oli sekä ennen että jälkeen Eric Ehrströmin kesävierailun. Notaari Walleniuksen mukaan uuden vuoden päivänä 1814 pappilassa järjestettiin ”aivan valtavat kalaasit”, jossa oli mukana niin nuorta kuin vanhempaakin säätyläisväkeä. Suureelliset uuden vuoden juhlat näyttävätkin olleen pappilassa perinne. Voi vain kuvitella, soittoa, naurua ja ikkunoista hangelle kuvastuvaa kynttiläkruunujen valoa.

Johan Walleniuksen päiväkirja kertoo 20.8.1818 vierailusta pappilassa. Ivar-veli oli vakavasti sairas. Pappilassa oli tuolloinkin kesävieraita: Rovasti ja Liperin kirkkoherra Niklas Johan Perander perheineen. Vain seitsemän päivää myöhemmin suru-uutinen tavoitti huolestuneen Johanin: ”Rakkain veljeni tohtori Ivar Wallenius kuoli 68 vuoden 1 kuukauden ja 10 päivän ikäisenä. Korkein Jumala, ilahduta hänen sieluaan autuutesi asunnossa!”

Hautajaiset järjestettiin Hauhon kirkossa 30.9. Siunauksen toimitti Hollolan kirkkoherra ja myöhemmin Porvoon piispa Zachris Cygnaeus, joka oli saarnaansa valinnut tekstiksi toisen kirjeen Timoteukselle 4: 7-8. ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.”

Ivar Wallenius lepää Hauhon kirkon vieressä

Kuva: Emmanuel Theslingin luonnos Ivar Walleniuksesta  Porvoon valtiopäiviä esittävään maalaukseen vuodelta 1812 (wikimedia commons).

Lähteitä: Hietanen, Yrjö: Hauhon seurakunnan kirkkoherra Ivar Wallenius ja eräs Suomen historian suurista käännekohdista. Hauhon Joulu 1987. Miettinen & Mäkelä-Alitalo: Hauhon historia II. 2009.