Kartanokeittiön herkkuja

Pääsiäiseen kuuluvat olennaisesti lusikkaleivät, joiden muoto tuo mieleen munan. Isoäitini resepti ja isomummun perintölusikka takaavat onnistuneen lopputuloksen. Lusikkaleipiä on tehty jo neljässä polvessa ainakin sadan vuoden ajan. Isoäitini on kirjoittanut reseptin käsin keittokirjansa loppulehdille.

Vanhimmista keittokirjoista en ole löytänyt lusikkaleipiä. Mummuni ohjeessa mainitaan leivinjauhe, joten reseptin täytyy olla 1900-luvulta. Hirvensarvisuola ja sooda edelsivät leivinjauhetta kohotusaineena, mutta nekin ilmaantuivat vasta varsin myöhään 1800-luvulla. Lusikkaleipien kanssa puuhastelu lisäsi kiinnostusta hauholaisissa kartanoissa tarjottuihin pikkuleipiin.

Lusikkaleivät hauholaiseen tapaan

Täsmällistä tietoa herrasväen nauttimista leivonnaisista on vaikea saada. Perimätietokin kantaa vain 1900-luvun alkupuolelle, jolloin hauholainen pitokokki Tapolan Manta hallitsi rovastin piparkakut, presidentinrouvan piparkakut, hirvensarvet, piparpähkinät, Hanna-tädin kakut ja kanelikakut, herrasväenleivät ja hiekkahentuset. Ne olivat 1800-luvun aikana siirtyneet kartanoiden kahvipöydistä talonpoikienkin pitoihin. Hauholainen systerkaakku edustaa vanhinta herkkuperinnettä. Siihen tuli kuusi munaa, puoli naulaa voita, puoli naulaa sokeria ja puoli naulaa jauhoja. Systerkaakku kypsytettiin uunissa laatikoissa. Kovin kuohkeaa se ei ollut, koska ainoa kohotusaine oli vatkattu kananmuna. Jos siis todella piti paikkansa, että siihen lisättiin myös tuhti määrä voita.

Kahvi oli rahvaan parissa harvinaista vielä 1850-luvullakin, mutta kartanoissa se tunnettiin. Hauhon Lautsian kartanossa juotiin kahvia jo 1770-luvulla. Kahvipapuja tilattiin Hämeenlinnasta. Pormestari Wasenius joutui karhuamaan kapteeni Carl Fredrick Schulmanin tekemiä velkoja 1780-luvun alussa. Käräjäpöytäkirjaan vuonna 1782 jäljennetty lista kertoo mitä kaikkea herrasväki oli tilannut mutta jättänyt maksamatta. Kahvipapujen suuri määrä pistää silmään. Niitä tilattiin vuonna 1780 syyskuussa ja lokakuussa lisää. Ne riittivätkin pidempään – tai sitten arvoisa porvari ei myynyt enempää ennen kuin entiset velat oli maksettu...

Vanhemmista leivonnaisista kertoo myös vuonna 1865 perustetun helsinkiläisen Ekbergin kahvilan mainos. Sieltä löytyvät hiekkahentusten (sandbakelser) lisäksi tutut mazarin-leivokset, runebergintortut, aleksanterinleivokset, macaron-leivokset, napoleoninleivokset… ja paljon muita ”paakelseja” ja torttusia, joiden ulkonäköä ja makua voi vain arvailla. Kartanon rouvat, neidit sekä taitavat taloudenhoitajattaret saattoivat taikoa samanlaisia kartanokeittiöissä.

Helsingfors Tidningar 21.12.1865

Nykyihmistä hieman kylmää vasta-avatun Ekbergin kahvilan herkkujen runsaus, kun samaan aikaan Suomessa oli jo alkamassa vuosien 1866-1868 hirvittävä nälkäkatastrofi. Kun siitä oli toivuttu, leivonnaiskulttuuri eteni nopeasti.

Perinteistä herkkua hauholaisissa talonpoikaistaloissa oli 1800-luvun lopulla pullapitko. Vehnänen eli nisunen tehtiin kokomaidosta, nostatettiin hiivalla ja maustettiin munalla ja voilla sekä palmikoitiin lenkiksi. Hauskin perinne oli uutisjauhoista valmistettu sormuskaakku, johon piilotettiin sormus taikinanyytissä. Leivottu kakkunen jaettiin viivoilla niin moneen osaan kuin talossa oli naimattomia nuoria. Jokainen heistä sai palan: Sormuksen saaneen piti avioitua ensimmäiseksi.

  

                                                              Hauskaa Pääsiäistä!

Lähteitä: 

Hauhon Joulu 1972

Vanhaa Hauhoa. Suomen muinaismuistoyhdistyksen julkaisuja I. Helsinki 1928.