Mamselli Gustava Ulrika Schreck, Hauhon kaunotar

Leppäniemen kartano

”Keskimmäinen Schreckin Mamselleista, Gustava, on varreltaan oikein soma tyttö, ja hänen kasvoissaan on jotain ylpeää ja jalostunutta, ja hän käyttäytyy varsin hyvin. Jotkut väittivät minulle, että tyttö olisi vähän koppava, mutta minä en havainnut mitään sellaista lukuun ottamatta hänen luontaista ylpeyttään, joka vain aiheutti sen, että häntä lähestyi kunnioittavammin, mutta ei saanut ainakaan pelästymään. Tietämättä siitä, että tyttöä pidettiin Hauhon kaunottarena, ja kykenemättä valitsemaan niin monien tuntemattomien joukosta jouduin sattumalta päivän ajaksi tämän kavaljeeriksi ja viihdyin oikein hyvin.”

Näin kirjoitti 27.6.1811 Hauholla vieraillut 19-vuotias Eric Gustaf Ehrström Leppäniemen mamselli Gustava Schreckistä, joka oli tuolloin 20-vuotias. Erhström hakeutui mamsellin seuraan ja häntä myös työnnettiin samaan suuntaan. Illanvietossa asessori Schreck, neidon isä, järjesti nuorukaisen istumaan Gustavan ja neiti Schildtin väliin. Haavellisesti Erik Gustav kirjoitti kuinka oli niin vaikea erota kauniista Mamselli Schreckistä. "Leppäniemen mäki korkeine mäntyineen sai viime tervehdykseni”, kirjoitti Ehrström lähtiessään kohti Turkua 27.7 palaamatta enää koskaan Hauholle.

Toki on selvitettävä tarkemmin, kuka oli tämä Hauhon kaunottarena vuonna 1811 pidetty neitonen ja miten hänelle lopulta kävi. Saiko hän prinssinsä ja puoli valtakuntaa? Ratsastiko Leppäniemeen kreivi kultasormus taskussaan kihlaamaan kuulua kaunotarta?

Portaan Alhaisten eli Leppäniemen kartano kuului vuonna 1811 asessori Georg Wilhelm Schreckille, joka oli saanut tilan vaimonsa Regina Strengin kautta. Mies oli Saksassa syntynyt välskäri, joka jäi Hauholle. Kaunosieluisesti hän suunnitteli vuonna 1811 läheiselle Kenkivuorelle eli Utterinvuorelle englantilaista maisemapuutarhaa ja huvimajaa. Vuorella oli ikivanha uhrimänty, jonka kylkeen oli uhrattu metallia satoja vuosia. Ehrströmkin huomioi päiväkirjassaan rautakautiset röykkiöt huipulle vievän polun varrella. Iso-Roineelle avautuva maisema sai herrasväen huokailemaan ihastuksesta.

Mamselli Gustavan maailma Hauholla

Gustava Ulrika syntyi Hauholla 28.4.1791 yhtenä Georg Wilhelm Schreckin ja Regina Strengin kolmesta tyttärestä. Kummien joukossa oli myös 23-vuotias nuorukainen Otto Wilhelm Schulman Lautsian kartanosta. Muita kummeja olivat Wilhelm Leopold ja tyttärensä Ulrika Leopold Hovinkartanosta, Johan ja Anna Magdalena Wallenius Luopioisten Lemmettylästä, Agata Wallenia, eno Anders Johan Streng, rouva Ammondt ja neiti Ebba Maria von Schildt Sappeen Alastalosta.

Niin siinä kävi, ettei kosijaa koskaan kuulunut ainoallekaan Leppäniemen neidille. Ei edes Gustava Ulrikalle, Hauhon kaunottarelle. Liekö syynä se, että isä oli suvuton maahanmuuttaja ja mamsellit sikäli avioliittomarkkinoilla heikossa asemassa. Ehkä oli puutetta myötäjäisistäkin. Vai olivatko mamsellit vain ylpeitä ja valikoivia? Maaseudulla ei monia sopivia herroja vieraillut. Kenties asessori Schreck todella elätteli toiveita Erik Gustav Ehrnströmin suhteen kesällä 1811. Mitä mahtoi nuorukaisesta ajatella mamselli Gustava itse? Jäikö kesä tanssiaisineen ja haavellisine retkineen hänelle mieleen haikeana vai melko samantekevänä?

G.W. Schreck ja poikansa J.W. Schreck saivat hautansa kirkon viereen

Neidit Regina Wilhelmina, Gustava Ulrika ja Sofia Fredrika asuivat Leppäniemessä aina vuoteen 1837 asti. Ulrika oli tällöin 46-vuotias. Hauholta ei ole säilynyt poismuuttaneiden luetteloita mutta luultavasti neidit Gustava Ulrika ja Sofia Fredrika asettuivat Hämeenlinnaan. Sen jälkeen seurasi surullinen vuosikymmen. Äiti Regina oli haudattu jo vuonna 1827. Isä asessori Georg Wilhelm Schreck kuoli vuonna 1842 peräti 88-vuotiaana. Myös veli, hovioikeudenneuvos Johan Fredrik ja veljenvaimo Carolina Tessler menehtyivät molemmat jo 1840-luvulla ja samoin heidän 38-vuotias tyttärensä Carolina. Leppäniemikin myytiin vuonna 1843 kauppias Alexander Kuratoffille.

Gustava Ulrikan muuttokirja 1855. Kristinopintaidot ovat kiitettävät

Schreckien aika Hauholla oli ohi. Mamselleille toivat varmaan elämänsisältöä ja lohtua varttuvat veljen lapset. Gustava Ulrika ja Sofia Fredrika muuttivat Hämeenlinnasta takaisin Hauholle vuonna 1855 ja asettuivat Sotjalan Huunaan mutta ilmeisesti Hovinkartanon alaisuuteen. Myös nuoret veljentyttäret asuivat samassa paikassa. 

Kauan ei Gustava ehtinyt Hauholla enää asua. Kuulu kanotar Mamselli Gustava Ulrika Schreck kuoli Sotjalassa 29.6.1857 sydänkohtaukseen (slagen). Hän oli tuolloin 66-vuotias. Onkin syytä olla kiitollinen Eric Gustaf Ehrströmille jonka kynä piirsi yhdestä naimattomasta naisesta kauniin pienen muiston, joka ei unohdu.

Lähde: 

Ehrström, Eric Gustaf: Hämeen sydänmailla. Matkapäiväkirja 1811. Suom. Maija Hirvonen. SKS 2007.