Lukkarin neiti Maria Elisabet Pihlman

Lautsian kartanoon muutti vuonna 1799 vasta 16-vuotias neito, joka oli vain neljä vuotta aiemmin jäänyt isättömäksi. Isä, Hauhon lukkari Salomon Pihlman, kuoli vuonna 1796 vain 36-vuotiaana kuolioon. Jälkeen jäi sureva leski ja viisi alaikäistä lasta. Hankala tilanne. Pitäjän herrasväki teki sen mitä voi auttaakseen onnetonta säätyläisleskeä. Maria Elisabet otettiin heti rippikoulun jälkeen Lautsiaan. Sisar Eva Magdalena päätyi Sappeen Alastaloon Schild-suvun huomaan ja nuorin Anna Elisabet sai turvan vanhimman sisaren Hedvig Christinan luota, joka oli onnistunut siinä missä muut sisaret eivät: hän ainoana avioitui.

Lähtökohdat olivat hyvät, kun Maria Elisabet syntyi vuonna 1783. Isä lukkari Salomon Pihlman peri virkansa apeltaan Christer Ronnaeukselta. Etu oli sekin, että anoppi Catharina Herkepaeus kuului sukuun, joka oli vuosisatoja vaikuttanut pitäjässä. Ongelma oli kuitenkin lukkari itse. Hän joutui selkkaukseen samana vuonna, kun tytär Maria Elisabet syntyi. Kirkonkylän Poltin talossa pidetyissä ristiäisissä apulaispastori Erik Ferrin aloitti päivällisvirren. Pihlman teki tälle kiusaa korotellen ja venytellen omaa ääntään, mistä Ferrin nuhteli häntä. Pihlman raivostui ja käyttäytyi sopimattomasti, mistä seurasi vakava nuhtelu kirkonkokouksessa. Salomon Pihlmanin käytöksestä tehtiin myös valitus tuomiokapitulille.

Salomon Pihlman oli Hauhon Vitsiälän Hovin eli Hannulan rusthollin poika, joka pyrki ylöspäin. Suku oli vaurasta, mutta uhkaavasti talonpoikaistumassa. Hannulan Pihlmanit olivat pappissukua, joka yhdistyi Sääksmäen 1600-luvun kirkkoherroihin ja jopa balttiaateliin. Säätyläisyys oli 1700-luvulla enää ohuen langan varassa. Parhaiten tilanne kuvastuu serkuksissa. Sekä Vitsiälän Hannulaan, että lukkarinpuustelliin syntyi tytär, joka sai nimen Maria Elisabet. Vitsiälässä iloinen perhetapahtuma koettiin 17.1.1782 ja lukkarinpuustellissa serkku näki päivänvalon 1783. Edellisen kummit olivat talonpoikia, jälkimmäisen säätyläisiä. Rusthollintytär varttui kirkonkirjoissa nimellä Maja Lisa Matsdotter ja serkku nimellä neiti Maria Elisabet Pihlman.

Bondedotter Maria Elisabet Matsdotter s. 17.1.1782

Jungfru Maria Elisabet Pihlman s. 1.3.1783

Hannula periytyi Salomon Pihlmanin sisarelle Hedvigille ja tämän aviomiehelle Matti Erkinpojalle, joka oli talonpoikaista juurta. Miksi rustholli jäi tyttärelle eikä lukkariksi päässeelle pojalle? Ehkä perheessä hiersi perintöriidan ainekset, mutta kun hankalan luonteen omaava Salomon kuoli, ongelmat ratkesivat – niin suvun kuin Hauhon papistonkin. Mutta Pihlmanin lesken ja tyttärien ongelmat vasta alkoivat.

Leski Maria Ronnea päätyi lukkarinpuustellista itselliseksi kirkonkylään. Vanhin tytär Hedvig Christina sentään avioitui säädynmukaisesti ja päätyi Sahalahden lukkarin Gustaf Caulénin vaimoksi. Muiden tyttärien osaksi jäi se tavallinen tarina: he päätyivät naimattomiksi palvelijattariksi kartanoihin. Maria Elisabet vietti Lautsiassa kaksi vuotta. Tuolloin kartanossa isännöi kapteeni Carl Fredrik Schulman ja rouvansa Ebba Christina, joiden lapset olivat jo täysikasvuisia.

Neiti Maria Elisabet Pihlman kiersi kartanosta toiseen ja oppi lisää. Sitten sattui jotakin kohtalokasta, josta mikään lähde ei tarkemmin kerro. Hän tuli raskaaksi ja synnytti äitinsä luona elokuussa 1811 aviottoman pojan, joka kastettiin Carl Fredrikiksi. Viettelijänsä nimeä hän ei kertonut papille. Lapsi sai kodin isoäitinsä luota. Maria Elisabet kiersi edelleen kartanoita kunnes asettui äitinsä luo. Äidin luo muutti myös neiti Eva Magdalena. Tultaessa 1820-luvun lopulle sekä äiti että tyttäret merkittiin sairaalloisiksi. Lukkarinleski kuoli ruotuvaivaisena ”vanhuuteen” vuonna 1831, Eva Magdalena ”jäsensärkyyn” 1835 ja Maria Elisabet ”näivetystautiin” vuonna 1838. Maria Elisabetin kuntoa heikensi varmasti tieto aviottoman pojan Carl Fredrikin tapaturmaisesta kuolemasta Rengossa. Nuorukainen oli edennyt yhteiskunnan rappusia tasaisen varmasti ja kenties olisi päässyt pitkällekin, mutta kohtalo päätti toisin.

 **************

En löydä mitään sellaista mikä viittaisi siihen, että Vitsiälän Hannulan lähisukulaiset olisivat jotenkin auttaneet tai olleet yleensä tekemisissä lukkarin perheen kanssa. Yksikään lukkarin lapsien kummeista ei ole Hannulan väkeä. Kummit ovat lähinnä papistoa ja aatelia. Hannulan lapsilla kummit taas olivat talonpoikia.Eikö suku ollutkaan turva?

Maria Elisabetin serkku Maija Liisa Matintytär oli esiäitini, joka päätyi torpan emännäksi. Hän vietti taloudellisesti turvatumman elämän kuin serkkunsa neiti Maria Elisabet Pihlman. Olisi monta kysymystä, jotka haluaisin esittää esiäidilleni ja hänen serkulleen: Mitä he ajattelivat toisistaan? Olivatko he koskaan edes ystäviä? Oliko sukulaisperheiden välillä jokin täysin ylipääsemätön juopa? Millainen oli vasta vuonna 1811 kuolleen äidin, Hannulan vanhan emännän Ingridin suhde poikaansa Salomoniin ja tämän lapsiin?

Mahdanko koskaan löytää kysymyksiini vastauksia…

Klikkaa Pihlmanien perhetaulu suuremmaksi

Kuva: Jean Carolus: Lady and her maid. Wikimedia Commons.