Kesäkuu 1700-luvun kartanopuutarhassa

Vielä 1700-luvulla Lautsian kartano sijaitsi lähempänä Ilmoilanselkää. Tosin ranta oli pääosin vesijättömaata, niittyä, joka oli keväisin veden peitossa. Hedelmätarhaa ei ollut, ainoastaan laaja humalatarha kuten missä tahansa maalaistalossa. Puutarhakulttuuri otti silti ensi askeliaan myös Lautsiassa. Päärakenukselle johtavan ajotien varteen istutettiin jalavia ehkäpä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Vanhoista valokuvista käy ilmi, että Lautsian päärakennuksen lähellä kasvoi valtavia syreenipensaita. Ne tulivat Suomeen 1700-luvulla ja levisivät nopeasti kartanosta ja pappilasta toiseen

Koiranheisi

Vanhinta puutarhakulttuuria Hauholla edustaa Sotjalan Hovinkartano. Sinne palkattiin Hauhon ensimmäinen puutarhamestari 1700-luvun lopulla. Hämeenkosken Pätilän kartanosta muuttanut Erik Sjöberg työskenteli kihlakunnantuomari Wilhelm Leopoldin omistamassa kartanossa vuosina 1782-1785. Erik mainitaan sen jälkeen Sääksmäen Voipaalan kartanossa, jossa hän avioitui 2.10.1785 piika Helena Juhontyttären kanssa. Avioliitto jäi surullisen lyhyeksi, sillä Erik menehtyi keuhkokuumeeseen 43-vuotiaana vain kuukausi häiden jälkeen 12.11.1785. Erik Sjöberg ehkä hyvinkin ehti tuoda uusia puutarhakulttuurin tuulia Hauhon kartanoihin. Hän oli kartanossa neljä vuotta ja ehti hyvin suunnitella ja toteuttaa sinne puutarhan.

Varhaiset kartanopuutarhat ovat kadonneet, joten pitää siis muuta kautta päätellä mitä Lautsian ja Hovinkartanon puutarhoissa kasvoi sireenien lisäksi. Luultavasti suurina aidanteina valkokukkaista spireaa (idänvirpiangervo), jota edelleen löytyy lähes jokaisesta vanhasta pihasta Hauholla. Näyttävämmät jaloangervot ja valkoisena kukkivat kinosangervot ovat nykyisin suositumpia.

Spirea eli Idänvirpiangervo

Metsämailta siirrettiin puutarhoihin jo varhain lehtokuusamaa ja koiranheisiä, jotka molemmat ovat kukkiessaan erittäin kauniita pensaita, vaikka molempien jalommat versiot – rusokuusama ja lumipalloheisi – ovatkin alkumuotonsa syrjäyttäneet. 

Lehtokuusama ja metsäomenapuu

Yleinen vanhan puutarhan kasvi 1700-luvulta on ukkomansikka, joka harvoin tuottaa mansikoita mutta kukkii kauniisti ja toimii hyvänä maanpeittokasvina. Luonnosta löytyvät sininen lehtoakileija, sinilatva, kevätesikko ja kullero olivat nekin 1700-luvun puutarhojen kaunistajia.

Ukkomansikka

Osa oman puutarhani vanhoista kasveista voi olla perua myös Hovinkartanosta, koska äidinäitini isänisänisän isä Martti Julin oli Hovinkartanon pitkäaikainen renkivouti 1800-luvun alkupuolella. Olen perinyt äitilinjaani pitkin paljon vanhoja puutarhakasveja, joiden avulla pystyn hahmottamaan miltä hauholainen kartanopuutarha näytti 1700- ja 1800-luvuilla. Lautsian ja Hovinkartanon lukuisat vaihtuvat puutarhamestarit ehtivät jättää perinnön renkivoutien sukuun. Puutarhanhoito on ollut äitilinjassani aina tärkeällä sijalla. Vanhojen pensaisen ja perennoiden juurivesat ovat kulkeneet kartanoista mökkien pihamaille. Ne siirtyivät äideiltä tyttärille monessa polvessa. Perittyjen puutarhakasvien ”sukujuurien” selvitys on yhtä kiehtovaa kuin oman suvun tutkiminen.

Kastanja ja vanha syreenipensas

Kuvat: Tiina Miettinen, oman puutarhan perityt vanhat hauholaiset kasvit.