Sara Magdalena Roth - talousmamselli

Orivedelle on pystytetty muistomerkki ja Tampereen Mältinrantaan muistolaatta kahdelle Suomen sodan sankarille, luutnantti Johan Jacob Rothille ja Carl Johan Spoofille. He johtivat menestyksekästä sissitoimintaa Tampereen alueella venäläisten selustassa. Runebergin innoittamana niin heitä kuin muitakin Suomen sodan sankareita palvottiin 1800-luvulla, mutta sankareiden tyttäret kävivät samaan aikaan omaa hiljaista taisteluaan puutetta ja turvattomuutta vastaan. Yksi heistä oli Johan Jacob Rothin toisesta avioliitosta Teiskossa 10.6.1812 syntynyt tytär Sara Magdalena Roth.

Sara Magdalenan muutokirja Hauholle

Avioliittoa Sara Magdalena ei ollut solminut täytettyään 24 vuotta. Lapsuus ja nuoruus olivat kuluneet Teiskon Saarlahden Rantalan puustellissa, virkatalossa, joka olisi koti vain niin kauan kuin isä eli. Perheen varatkin olivat olemattomat säätyläisten elämäntapaa ajatellen. Tulevaisuutta oli ryhdyttävä miettimään, ja Sara Magdalena otti elämänsä haltuun: Hän muutti Teiskosta vuonna 1836 Lammille kirkkoherra Gustaf Neclairin isännöimään pappilaan ”demoiselleksi.” Ne olivat hänen ensi askeleensa talousmamsellin uralla. Sara palasi vielä Teiskoon vuonna 1839 saattamaan isänsä viimeiselle matkalle. Tältä ei jäänyt tyttärille perintöä, vain velkoja. Leskelle järjestyi pieni eläke. Sara Magdalena matkasi Teiskosta talousmamselliksi Hauholle Lautsian kartanoon.

Mamselli Sara viihtyi Lautsian kartanossa peräti viisi vuotta leskirouva Lovisa Vilhelminan alaisuudessa. Lautsiassa nuori Sara mamselli tutustui Schulmanien sukuun ja pitäjän muuhunkin herrasväkeen. Hän oppi hoitamaan kartanon taloutta. Modernisti sanoen hän verkostoitui Hauholla ja se tiesi töitä myöhemminkin. Saran elämä kietoutui aluksi Schulmanien sukuverkostoon. Sen turvin Sara Magdalena suuntasi Hauholta Helsinkiin 1846 ja sieltä Porvooseen Ilbyn Bengtin ratsutilalle, jota isännöi eversti Carl Fredrik Schulman vaimonsa Fredrika Margareta von Platenin kanssa. Edellinen oli Lautsian herran, edesmenneen majuri Otto Wilhelmin veli.

Seuraavaksi mamsellin taitoja kaivattiin jälleen Hauholla. Tällä kertaa tosin Hyömäen kartanossa, jota johti 50-vuotias neiti Sophia Gustava von Platen, joka von Kraemerien kautta kuului etäisesti Schulmanien sukupiiriin. Hän oli saanut kartanon vuonna 1837 haltuunsa sisareltaan Charlotalta. Hauhon rahvas nimitti neitiä ”röökynäksi.” Hänen rakennuttamansa erillinen flyygelipytinki kantoi nimeä röökynänpuali. Sara mamselli saapui kartanoon vuonna 1847.

Hyömäen kartanossa Sara Magdalena ei ollut kuin vuoden, sillä hän muutti jo 1848 Sääksmäen Rapolan kartanoon. Sitä taas isännöi lääninkamreeri Peter Gustaf Svinhufvud, jonka vaimo Ulrika Charlotta oli omaa sukua von Kraemer Hauhon Kesosta. Herrasväkien sukuverkosto oli Sara Magdalenan turvaverkosto, sillä tämän oma suku asui kaukana. Veljet olivat asettuneet perheineen Poriin. Ehkä Sara mamselli oli onnellinen siitä, ettei hänen tarvinnut elää veljiensä taakkana, vaan hän kykeni ansaitsemaan oman elantonsa. Kolmen vuoden kuluttua mamselli Sara Magdalena oli työssä Kangasalan pitäjän Herttualassa toimineessa Ahlmanin pitäjänkoulussa. Sen jälkeen Sara Magdalena työskenteli Perniössä Haarlan kartanossa vapaaherra Carl Johan Carpelanin alaisuudessa. Sieltä matka jatkui 1856 Mikkeliin.

Pysyvää kotia naimattomalla talousmamsellilla ei ollut, sillä elämä oli jatkuvaa kiertoa kartanosta toiseen. Miten Sara itse koki asemansa ja elämänsä? Sitä emme tiedä. Ainakin hänellä oli taitoja, joilla oli kysyntää. Viimeiset vuotensa mamselli Sara Magdalena Roth vietti kuitenkin Tampereella naimattoman sisarensa Maria Sofian kanssa. Elämä tuskin oli helppoa vaikeiden 1860-luvun nälkävuosien koettelemassa kaupungissa. Sisar kuoli syksyllä 1867 ja Sara Magdalena joutui veljiensä kanssa selvittelemään tämän velkoja. Erikoinen piirre on se, että lehti-ilmoituksessa Saran nimi on muodossa Magdalena Sarette. Kyse voi olla virheestä, mutta myös siitä, että Sara Magdalenaa oli kutsuttu nimellä ”Sarette.” Vaikeat nälkävuodet koituivat lopulta myös Sara ”Sarette” Magdalenan kohtaloksi, sillä hän kuoli Tampereella vain 55-vuotiaana toukokuussa vuonna 1868.

Tampereen Sanomat .3.9.1867

Kuva: A maid bringing medicine and soup to her master who has a cold. Lithograph, 1857, after W.H. Simmons after J. Collinson. Wikimedia Commons.