Vuosina 1769-1778 Hauhon kirkkoherrana toiminut Johan
Nohrmarck ei ehtinyt tehdä itseään kovinkaan tunnetuksi. Hänen toimistaan ei ole jäänyt
perimätietoa eikä hänestä ylipäätään tiedetä paljon mitään. Kaikesta huolimatta
Nohrmarck on tuttu Hauholla rippikoulunsa
käyneille suurille ikäluokille. Yhtenä rippikoulun ohjelmanumerona oli nimittäin kurkistaa
kirkon lattian alla olevaa muumioitunutta kirkkoherraa.
Itseasiassa Nohrmarckista on todella vaikea löytää juuri
mitään tietoa. Se tiedetään, että hän syntyi 27.3.1723 Helsingissä, missä hänen
isänsä toimi triviaalikoulun opettajana. Koulussa toimi vain kolmiluokkainen
klassillinen linja, jossa opiskeli lähiseudun ruotsinkielisten sotilaiden,
porvarien ja käsityöläisten poikia. Opettajina olivat rehtorin ja vararehtorin
lisäksi ylempi ja alempi kollega. Johan Nohrmarck oli koulun alempi kollega. Isänsä
kaimaksi kastetulla Johanille ei jäänyt isästä muistoja, sillä tämä kuoli 8.10
1724. Oppinut mies jätti jälkeensä peräti 76 kirjaa, mikä on huomattava määrä
isonvihan jälkeisessä Suomessa.
Äiti Maria Kremer mahdollisesti avioitui 1720-luvulla uudelleen
tullimies Johan Sperringin kanssa Johan aloitti koulutiensä varhain: hänet mainitaan
11-vuotiaana Helsingin triviaalikoulun oppilaana 1732. Sen jälkeen hän jatkoi
Porvoon lukioon ja kirjoittautui Turun yliopistoon vuonna 1741. Lahjakkaan
nuorukaisen opinnot jatkuivat Ruotsissa Uppsalan yliopistossa.
Papiksi 22-vuotias Johan Nohrmarck vihittiin Porvoossa vuonna 1745.
 |
| Nohrmarck näki Viaporin rakennustyöt 1760-luvulla |
Johan Nohrmarck toimi viisi vuotta Pernajan kirkkoherran
apulaisena. Hän oli vuoteen 1749 mennessä avioitunut Maria Normanin kanssa,
jonka sukutausta on myös hämärän peitossa. Lapsia avioparille ei syntynyt.
Johan Nohrmarckin tie vei sotilaspapiksi eri varuskuntiin kuten Viaporiin. Sotilaspastorin toimessa hän oli
lähes 20 vuotta. Sitten vuonna 1769 kuningas myönsi hänelle Hauhon kirkkoherran
viran. Nohrmarckille se oli selvästikin unelmien täyttymys:
”Herra, joka niin ihmeellisesti on armokädellään johdattanut
minut tähän virkaan, antakoon virkatoimituksilleni tässä hänen viinimäessään
kaiken armonsa ja siunauksensa Jeesuksen Kristuksen nimessä.”
Se, oliko Johan Nohrmarck hauholaisten toiveiden
täyttymys onkin sitten eri asia. Hauho oli niin kutsuttu regaaliseurakunta,
jossa hallitsija saattoi päättää kirkkoherrasta papinvaalien ohitse. Entinen kirkkoherra Martin Martinus (1690-1767) oli ollut virassa
lähes 30 vuotta ja omasi sukusiteet Hauhon seudulle. Nohrmarck oli ensimmäinen ”muualta
tullut” kirkkoherra, jolla ei ollut sukusiteitä Hauholle. Tilannetta parannettiin siten,
että avioparin luona asunut kasvattitytär Anna Catharina Lundberg avioitui vuonna
1772 entisen kirkkoherran pojan notaari Fredrik Gabriel Martinin kanssa. He asettuivat Kyttälän Villantilalle.
 |
| Nohrmarckin kirjoittama pitäjänkokouksen pöytäkirja |
Nohrmarck oli työteliäs ja innokas virassaan. Hän jatkoi
edeltäjänsä työtä sen eteen, että hauholaiset pitäisivät kotihartauksia. Pitäjänkokousten
pöytäkirjat ovat hänen jäljiltään laajoja ja perusteellisia. Käsiala on pientä
ja säntillistä. Kirkon huonokuntoiset lehterit kunnostettiin hänen aikanaan. Nuorta
väkeä tuskin miellyttivät kirkkoherran johdolla tehdyt uudistetut ja kovemmat
säännökset, joilla kiellettiin pahennusta herättävät menot sunnuntai-iltaisin
ja juhlapyhinä. Niitä olivat tanssiminen, juopottelu, kortinpeluu ja kokoontuminen
kylillä. Kirkon eteisen jalkapuulla oli Nohrmarckin aikanakin ahkerasti käyttöä.
Rovastiksi nimitetty Nohrmarck kuoli vain 55-vuotiaana 6.5.1778.
Kuolinsyyksi on merkitty ”inflammation”, mikä tarkoittaa tulehdusta. Hänestä
olisi ehkä tullut hyvinkin muistettu kirkkoherra, jos hän vain olisi saanut elää. Nyt virka-aika
Hauholla jäi vain yhdeksään vuoteen. Kirkkoherra vaimoineen jäi siten väistämättä vieraiksi
seurakuntalaisille. Maria Nohrmarck ei myöskään ymmärtänyt lainkaan suomea,
minkä kappalainen Grahn on kirjannut vuonna 1778 muistiin.
Kirkkoherra
Nohrmarck teki jo eläessään suuren lahjoituksen entiselle opinahjolleen Helsingin
triviaalikoululle. Yhdessä vaimonsa kanssa hän lahjoitti Hauhon kirkkoon kaksi
suurta sileää messinkistä kynttilänjalkaa, joissa kirjoitus: ”Joh. Nohrmarck P
et P in Hauho. Maria Nohrmarck Förärd A:o 1777.” Kynttilänjalat lahjoitettiin
vuonna 1882 Kansallismuseoon. Johan Nohrmarckin kehystetty siluettikuva on periytynyt
Hauhon kirkolle, jossa se on edelleen nähtävillä. Siluettikuvat olivat muodissa 1700-luvulla. Katsojalle siluetista piirtyy kuva päättäväisestä ja itsevarmasta
miehestä, jolla on muodikas rokokookiehkura otsalla ja niskahiukset rusetilla niskassa.
Parempi niin, että Nohrmarckin annetaan levätä rauhassa Hauhon kirkossa. Voimmehan
katsella siluettikuvaa, joka kuulemma kyllä muistuttaa lattian alla lepäävää
kirkkoherraa.
Kuva: Ehrensvärd, Augustin (?): Suomenlinnan kaleeritelakkaa rakennetaan. Helsingin kaupunginmuseo.