Tarina alkaa huhtikuussa vuonna 1779 niinkin kaukaa kuin
Leppävirroilta, jossa jolloin vietettiin Margareta Elisabet Herkepaeuksen ja
Nurmeksen kappalaisen Salomon Saveniuksen häitä. Molemmat olivat kotoisin
Hauhon seudulta. Salomon oli syntynyt Tuuloksessa vuonna 1741 ja morsiankin
vanhaa hauholaista Herkepaeusten sukua. Papinvirat veivät säätyläistöä ympäri
Suomea. Avioparille syntyi lapsia, mutta heitä myös kuoli. Vuonna 1786 menehtyi
isorokkoon 3-vuotias poika Johannes. Vuonna 1804 kuoli kuumeeseen 2-vuotias
Gabriel Fredrik. Henkiin jäivät vuonna 1780 syntynyt esikoistytär Maria
Eleonora ja vuonna 1799 syntynyt Johan Joseph.
Äiti Margareta Elisabet
Herkepaeus kuoli Nurmeksessa vuonna 1809 kuumeeseen. Johan Joseph oli tuolloin vasta 10-vuotias.
Kaikeksi murheeksi myös isä varapastori Savenius kuoli jo vuonna 1811. Ainoasta
sisarestakaan ei ollut orvolle Johanille turvaksi, sillä Maria Eleonorakin kuoli jo
vuonna 1810. Johan Joseph Savenius ei ollut terve lapsi eikä terve nuorukainen.
Hän sairasti riisitautia, mikä johtuu D-vitamiinin puutteesta. Jos siitä
selvisi hengissä, niin seurauksena oli vaikeita luuston ja raajojen vammoja.
Riisitautiset saattoivat myös jäädä pienikasvuisiksi. Lantio saattoi painua
vinoon ja jäädä pieneksi. Sairaus varmasti näkyi Johanin ulkonäöstä. Se
ei silti estänyt poikaa opiskelemasta Loviisan triviaalikoulussa vuodesta 1816
lähtien. Hänellä oli Hauholla sentään eno maanmittari Paul Gabriel Herkepaeus,
joka otti nuorukaisen luokseen asumaan Hauhon Rukkoilan Niemeen vuonna 1821.
Johan
Joseph Savenius ei jaksanut lukea ylioppilaaksi eikä edetä yliopistoon. Se
varmaan oli selvää jo siinä vaiheessa, kun 22-vuotias nuori mies muutti Niemen
rustholliin. Mutta ehkä hänellä sentään oli hyviä aikojakin – varsinkin
keväisin, jolloin aurinko helpotti kipuja. Johan ehkä antoi opetusta pientä
maksua vastaan naapuruston pojille ja kenties myös serkulleen vuonna 1814
syntyneelle Paulina Gustava Herkeapeukselle. Nuorukainen jaksoi elää kipujensa
kanssa vuoteen 1829. Kuolinsyyksi merkittiin ”engelska sjukan”, siis englannin
tauti, jolla tarkoitettiin tuolloin riisitautia.
Jälkeen jäivät vain oppikirjat ja
vaatteet, jotka eno luetteloi perukirjaan. Kirjat kertovat monipuolisesti eri kieliin perehtyneestä nuorukaisesta.
Johan opiskeli latinaa, saksaa, ranskaa ja venäjää. Hänellä oli myös matematiikan
oppikirja sekä maailmanhistoria:
Franssysk,
Tysk och Rysk språklära för ungdomen (1814)
Latinsk
Gramatika af And. O Lindfors (1806)
Lärobok för
skolundervisningen i Verlds Historien af Johan Georg August Galletti (1812)
Undervisning
uti Räkne Konsten af Johan Gräns (1801)
Carl
Strinsbergs Lärobok för begynnare i Tyska Språket (1804)
Elementarbok
för begynnare i Latinska Språket av Sven Ylkenberg (1819)
Mielenkiintoinen on Johan Saveniuksen jälkeenjättämä vaatelista. Arvokkain oli uusi harmaa pitkä
takki. Toiseksi arvokkain vaatekerta oli sininen hännystakki ja siniset housut.
Sitten tuli vanhempi musta hännystakki ja mustat housut. Lisäksi Johanlla oli
kevyempi kankainen hännystakki, vanhat harmaat
sarkahousut, vanha puolivillainen vaaleansininen pitkä takki ja housut. Hännystakkien alle löytyi peräti kuusi valkeaa pellavapaitaa. Paidan päälle puettiin tarvittaessa tyylikäs
puolisilkkinen liivi. Päähänsä johan Savenius saattoi
pistää vanhan hattunsa, harmaan lampaannahkaisen talvimyssyn tai mustan
vahakankaisen myssyn. Jalkoja lämmittivät villasukat, joita Johanilla oli neljä
paria. Talvella hän käytti lampaannahkaista turkkia, jossa oli ruskeat kangaskäänteet.
Vaikka Johan Savenius oli sairas nuorukainen, niin hän pukeutui
muodikkaasti
kuin maailmanmies. Rukkoilan raitilla ja kirkonkylällä nähtiin tyylikäs herrasmies. Lähes kuin samalla ajalla eläneet englantilaiset
”dandyt” eli muotiin keskittyneet herrasmiehet, joita pilkattiin myös keikareiksi. Johan Saveniuksen asun lopullinen täydennys olivat musta solmioliina sekä
valkoinen cambridge-solmio. Niiden sitominen oli taidonnäyte, jossa niin
Lontoon kuin Pariisinkin dandyt kilpailivat keskenään.
Johan Saveniuksen vaateluettelo on kuin suora
lainaus ajan muotikuvista. Muodikas asu toi itsetuntoa ja kenties samalla myös
lohtua parantumattomasti sairaan miehen arkeen. Samalla perukirja kertoo siitä, että hauholaiset nuoret herrat olivat erittäin hyvin perillä miesten muodin uusimmista tuulista 1800-luvun alussa.
Kuvat: Louis-Roland Trinquesse (1745–1800): Lektüreszene (Sitzender
junger Mann liest einer sitzenden und einer stehenden jungen Frau vor).
Abklatsch (contre-épreuve), Artnet. Wikimedia Commons.
Konst och
Nyhetsmagasin för medborgare af alla klasser 1820, illustration nr 32.
Lähteet. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 (Toim. Yrjö Kotivuori), Hollolan kihlakunnan tuomiokunnan perukirjat 1818-1829.