Fredrika Schulmanin lapsuuden merkittävin tapahtuma sattui elo-syyskuun vaihteessa vuonna 1819. Keisari Aleksanteri I matkasi tuolloin Suomessa ja häntä odotettiin saapuvaksi Hauholle. Väkeä oli kertynyt runsaasti kirkonkylälle korkeaa vierasta vastanottamaan ja ihmettelemään komeita vaunuja. Toki harmiteltiin hieman sitä, ettei mukana ollut isompaa seuruetta ja kaunista keisarinnaa.
Perimätiedon mukaan keisari olisi nukkunut vaunuissaan kirkonkylässä,
kun vaihdettiin hevosia Kapakan kestikievarin pihassa. Kerrottiin, että joku
Miehoilan eukko meni sormella tökkäämään nukkuvaa keisaria vakuuttuakseen
siitä, että tämä todella oli elävä ihminen.
Schulmannin perhekin oli tullut Lautsian kartanosta kirkonkylään keisaria
katsomaan. Majuri Otto Wilhelm oli juuri edellisenä vuonna kirjautunut
vastaperustettuun Suomen Ritarihuoneeseen numerolle 13. Toki hän aatelismiehenä
katsoi velvollisuudekseen lähteä tervehtimään Suomen Suuriruhtinasta. Suomen
Sodasta oli kulunut jo kymmenen vuotta ja aatelisto oli sopeutunut vallan
vaihdokseen nopeasti.
Keisaria pääsi katsomaan myös 9-vuotias pikku Fredrika. Sievä
pikkutyttö ilahdutti keisarin kauneudelle herkkää silmää joten hän tempaisi
tämän syliinsä ja antoi suukon. Fredrika-parka säikähti ja purskahti katkeraan itkuun
silkasta pelosta. Aleksanteri I hämmentyi ja hetkisen kuluttua järjestyi
lautasellinen hienoja konvehteja tyttösen eteen lohduksi.
 |
| Kapakan kestikievari nykyisin |
Välikohtauksen jälkeen Keisarin matka jatkui Hauhon
kirkonkylästä kohti Tamperetta. Hauhon Vermasvuorella ylhäinen vieras ihaili hetken
aikaa maisemaa. Vuorelta avautui Ilmoilanselkä koko komeudessaan ja itärannalla
sijaitseva Lautsian kartanokin pilkotti vehreyden keskellä samoin kuin useat
pikkukylät peltoineen. Maisemaa pidettiin tuolloin suuressa arvossa ja moni
herrasmiesmatkalainen koki siellä hurmoksellisia hetkiä ihaillessaan kotimaansa kauneutta. Sen
jälkeen keisari nautti lyhyen lounaan Ilmoilan kestikievarissa, jota isännöi
Kämärin isäntä, kuudennusmies Perttu Juhonpoika ja vaimonsa Riitta Juhontytär. Keisari
lienee saanut maistella hauholaisia pitoruokia.
Mutta mitä tapahtui keisarin lahjoittamille konvehdeille? Ne
eivät paljonkaan Fredrikaa lohduttaneet, sillä hän ei päässyt harvinaisia
herkkuja edes maistelemaan tai hypistelemään niiden hienoja kääreitä. Konvehdit
otettiin vanhempien toimesta nopeasti talteen suurina pyhäinjäännöksinä. Niitä
sai sen jälkeen katsella mutta ei koskea, sillä olivathan ne itsensä keisarin
lahjoittamia. Makeisista tehtiin suvun perintöaarre.
 |
| Edustakoon nämä pääsiäismunat keisarin konvehteja |
Lähde: Kyläkirjaston kuvalehti Joulurauha 1900, no 12. Toim.
Väinö Wallin ja I.K. Inha. Muistoja keisari Aleksanteri I:n matkalta Hämeessä
ja käynnistä Tampereella v.1819. Kuva: Venäjän Keisari Aleksanteri I. G.Dave 1817. Royal Collection of United Kingdom. Wikimedia
Commons.