Kulunut kesä osoittautui yhdessä suhteessa erinomaiseksi:
hajuherne ehti kukkia! Se ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä olen onnistunut
heikosti niiden viljelyssä. Olen kokeillut vuosien varrella useitakin hajuhernelajikkeita
heikolla menestyksellä. Ne ehtivät liian usein nupulle vasta hallaöiden
kynnyksellä – ja paleltuvat. Olenkin tyytynyt kahteen
varmaan hajuhernelajikkeeseen, jotka ovat Lathyrus odoratus ”Cupani” ja ”Painted Lady”. Molemmat ovat kestäviä, sen lisäksi kauniita ja niillä on pitkä, kiehtova historia.
 |
| Lathyrus odoratus Cupani 2015 |
Englantilainen puutarhuri Henry Eckford (1823–1905) aloitti
hajuherneiden laajamittaisen jalostustyön, jonka seurauksena hajuherneestä tuli
1800-luvun lopulla huippusuosittu muotikasvi jokaisessa puutarhassa.
Lajikkeiden määrä nousi nopeasti jo tuolloin yli 3000. Hajuherne onkin ennen
kaikkea englantilaisen puutarhan (cottage garden) klassikko, vaikka sen juuret
löytyvät paljon etelämpää.
Hajuherne Lathyrus
odoratus kasvaa villinä, monina muunnoksina Välimeren seudulla. Ensi kertaa se kuvattiin jo
1500-luvulla esimerkiksi ranskalaisessa aakkoskirjassa. Pohjoisiin puutarhoihin
sen levitti kuitenkin sisilialainen fransiskaanimunkki, innokas botanisti
Francisco Cupani, joka 1600-luvun jälkipuoliskolla keräsi Misilmeressä
sijaitsevaan puutarhaansa useita villejä hajuherneitä niiden tuoksun
innoittamana. Hän kirjoitti vuonna 1696 kuvauksen kasvista ja antoi sille
tieteellisen nimen: Lathyrus
distoplatyphylos, hirsutus, mollis, magno et peramoeno, flare odoro. Nimi
kuvaa perusteellisesti kasvin ulkonäön ja tuoksun.
 |
| Ranskalainen käsikirjoitus 1500-luvulta |
Yksi löytölajike oli erityisesti hänen mieleensä niin tuoksultaan
kuin väriltäänkin. On epäselvää ilmestyikö kyseinen lajike hänen puutarhaansa luontaisen
mutaation tuloksena vai löysikö hän sen ympäröivältä maaseudulta. Isä Francisco
keräsi kasvin siemeniä ja lähetti niitä vuonna 1695 hollantilaiselle kasvitietelijälle
Casper Commelinille, joka kuvasi lajikkeen teoksessaan Horti medici Amstelodamensis rariorum tam Orientalis (1697–1701).
Toinen siemenlähetys meni Englantiin kasvitieteilijälle ja kasvienkeräilijälle Robert
Uvedalelle. Jo vuonna 1724 hajuherneen
siemeniä tuli myytiin ja se aloitti voittokulkunsa. Tämä ensimmäinen viljelyyn otettu hajuhernelajike sai myöhemmin
nimen Lathyrus odoratus Cupani
kunnianosoituksena sen löytäjälle Isä Franciscolle. Alkuperäislajikkeen siemeniä on
edelleen yleisesti myynnissä myös Suomessa.
Toinen mutaationa syntynyt suosittu lajike löytyi vuonna 1737. Se sai
englantilaisen nimen ”Painted Lady” ja löysi tiensä nopeasti eurooppalaisiin
kartanopuutarhoihin. Vaalea pastellinpunainen ja valkoinen kukka symboloivat hyvin rokokoo-ajan
muodikasta hienostonaista, jonka puuteroidut kasvot, punertavat posket ja
punaiset huulet innoittivat lajikkeen nimeämiseen. ”Painted Lady” on sekin
edelleen myynnissä oleva kestävä vanha lajike. ”Cupanin” ohella sekin ehtii
kukkia Suomen kesässä huomattavasti varmemmin kuin lukuisat uudemmat lajikkeet.
Hajuherneet innoittivat myös runoilija Katri Valaa kirjoittamaan runon vuonna 1924:
- Hajuherneet, kukkani,
- te, jotka ylenette kuumassa yössä
- viileinä ja täynnä tuoksuvaa kuultoa,
- teille tahdon sanoa salaisuuden,
- jota ei päivällä ole,
- mutta joka öisin saa minut niin väriseväksi.
- Painan kasvoni poskianne vasten,
- te suloiset, täynnä lempeätä hekumaa,
- sillä olen nyt kovin nuori
- ja tunnen punastuksen lyövän yli otsani:
- joku on suudellut olkapäitäni
- pitkään ja kiihkeästi.
- Hymyilettekö te kaikki
- hievahtamattomassa yössä?
- En näe silmiänne,
- mutta hymyilynne on lehahtanut kasvoilleni.
- Itkien ja nauraen
- sukellan tuoksuvaan syliinne,
- ja teidän pienet kukkassuudelmanne
- putoavat kuumeisen ruumiini yli
- kuin hiljainen, lempeä sade.
Kuvat: Wikimedia Commons, valokuvat Tiina Miettinen