Tietoja minusta

Oma valokuva
Tutkijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon Lautsian kartanon historiasta sekä sen lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvuilla. Oma kartanoni on vanha hämäläinen karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kohti Ruusujen sotaa - Kaunis Rosamund ja kuningas Henrik II


Yksi erikoisimpia vanhoja ruusuja on kaksivärinen Rosa gallica versicolor – toiselta nimeltään Rosa Mundi. Sen suomalainen nimi on arkisesti kirjoapteekkarinruusu. Ruotsissa sitä kutsutaan joskus nimellä ”polkagrisros.” Kieltämättä se muistuttaakin piparminttukaramellia. Punavalkealla ruusulla on kiehtova historia, jota aloin heinäkuisena sadepäivänä selvitellä.


Kaksivärinen Rosa Mundi on saanut nimensä Lady Rosamund Cliffordin (n.1150-n.1176) mukaan. Hän oli Englantia vuosina 1154-1189 hallinneen kuningas Henrik II:n lyhytaikainen rakastajatar. Suhteen pari solmi vuoden 1174 tienoilla. Sen päätyttyä Rosamund ilmeisesti vetäytyi Godstowin nunnaluostariin, jossa kuoli jo muutaman vuoden kuluttua n. 30-vuotiaana. Suhteesta ei tunneta lapsia, vaikka pari vuosisataa myöhemmin Henrikin aviotonta poikaa Geoffreyta alettiin pitää Rosamundin poikana. Geoffrey oli kuitenkin jo syntynyt Henrikin tavatessa Rosamundin. Kuninkaalla oli useita rakastajattaria. Avioliiton hän oli solminut Akvitanian Eleonoran kanssa.

Kuningas ja Cliffrodin perhe kustansivat Rosamundille hautapaikan Godstowin luostarista. Oletettavasti Lincolnin piispa käski vuonna 1191 siirtää ruumiin kappelista kirkkotarhaan, koska ei pitänyt soveliaana sitä, että syntisessä suhteessa elänyt nainen oli haudattu arvokkaalle paikalle. 

Saksalainen matkailija Paul Hentzner vieraili Englannissa 1599 ja merkitsi muistiin Rosamund Cliffordin hajonneen hautakiven tekstin: ... Adorent, utque tibi detur requies Rosamunda precamur. (Ihailkoot… ja rukoilemme lepoa sinulle Rosamond). Lisäksi erottuivat sanat: Hic jacet in tumba Rosamundi non Rosamunda, non redolet sed olet, quae redolere solet. (Tässä haudassa lepää maailman ruusu, ei puhdas ruusu; hän, joka suloiselta tuoksui, tuoksuu edelleen muttei ihanalta). Teksti toimi varoituksena naisille, jotta nämä eläisivät siveästi. Kiveä ei enää ole olemassa ja luostaristakin on jäljellä vain rauniot.


Thomas Deloneyn (1543-1600) pitkä balladi Rosamundista alkaa oheisilla säkeillä

Rosamundista syntyi jo 1300-luvun kuluessa legenda. Kerrottiin, että Henrik II oli rakastanut syvästi nuorta Rosamundia, mutta joutunut pakolla naimaan Akvitanian Eleonorin. Tämä oli raivokkaan mustasukkainen ja pakotti kauniin Rosamundin juomaan myrkkyä saatuaan selville suhteesta ja löydettyään rakastavaisten salaisen kohtauspaikan. Rosamundin tarina oli erityisen suosittu kuningatar Elisabetin hallintokaudella, jolloin se toistui runoina ja balladeina. Tarina kehittyi ja laajeni 1500- ja 1600-luvuilla. Tarina on kuitenkin tarinaa, sillä kuningatar Eleonoralla ei ollut todellisuudessa mitään tekemistä miehensä rakastajattaren kuoleman kanssa.

Viehättävä yksityiskohta tarinassa on se, että Rosamundin haudalta olisi löytynyt kuin ihmeenä kaksivärinen ruusu, joka sai Rosamundin mukaan nimen Rosa Mundi. Kuningas Henrik määräsi, että ruusun on aina kasvettava Rosamundin haudalla. Todellisuudessa kuningas oli jo kuollut siinä vaiheessa, kun Rosamundin ruumis siirrettiin hautausmaalle. Erään version mukaan ristiretkeläiset olisivat löytäneet kaksivärisen ruusun syyrialaisesta puutarhasta ja tuoneet sen lahjana kauniille Rosamundille. Ruusu haluttiin 1600-luvulla nähdä enteenä 1400-luvun Ruusujen sodalle, jossa Clifford-suku asettui Lancaster-suvun (tunnuksena punainen ruusu) puolelle. Sir John, Cliffordin yhdeksäs paroni sai jopa kyseenalaista kuuluisuutta julmuudestaan Yorkin kannattajia (tunnuksena valkoinen ruusu) kohtaan Wakefieldin taistelussa.

Andreas Stech (1635-97): Kukkia lasimaljakossa. ”Rosa Mundi” alhaalla vasemmalla.

Todellisuudessa kaksivärinen ruusu dokumentoitiin Englannissa ensi kerran vasta vuonna 1583. Sir Thomas Hammer antaa vuonna 1659 teoksessaan ”The Garden Bok”, ruusun synnystä arkisen selityksen: kaksivärinen ruusu oli hänen mukaansa löytynyt Norfolkista, jossa se oli punaisessa rosa gallica-ruusussa kasvanut verso. Kyseessä oli siis luonnollinen silmumutaatio, jota alettiin lisäämään. Niin tai näin, sillä jo Persiassa 500 eKr on merkitty muistiin tieto kaksivärisestä ruususta.

Lady Rosamund Clifford liittyy siihen laajaan myyttien ja tarujen kudelmaan, joka verhoaa Englannin 1100- ja 1200-lukujen vaihdetta. Henrik II:n poikia olivat tunnetusti Richard I Leijonamieli ja Juhana Maaton, joiden väliseen valtakamppailuun liittyy vieläkin kuuluisampi myyttinen henkilö nimeltään Robin Hood. Rosamund elää edelleen taideteoksissa, romaaneissa, Donitzettin oopperassa ja useissa elokuvissa, joskin hänen tarinansa on parhaiten tunnettu Brittein saarilla.


Dante Gabriel Rossetti (1828–1882) maalasi kuuluisan teoksensa Fair Rosamund vuonna 1861. Mallina oli hänen rakastajattarensa Fanny Cornforth (1835–1909), jolla on hiuksissaan kaksivärinen ruusu.

Osin todellisuuteen perustuva kertomus kauniista Rosamundista antaa kirjoapteekkarinruusulle tarunomaista hohtoa, jollaista moderneissa jaloruusuissa ei ole. Tällä ruusulla on oma, vuosisatainen historiansa. Samasta versosta polveutuu omakin Rosa Mundi-ruusupensaani, joka kantaa omalta osaltaan hämäläisessä puutarhassa muistoa kauniista Rosamund Cliffordista.


Kuvat: Wikimedia Commons, ruusut: Tiina Miettinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti